Ylinopeussakko

Laskuri kysyy kolme asiaa, ja jokainen niistä vastaa säädöksen omaan kysymykseen. Nopeusrajoitusalue ratkaisee, kumpaa momenttia luetaan. Ylitys kilometreinä ratkaisee, mille portaalle tapaus osuu. Kysymys mopoilijasta ei ole tarkennus edelliseen vaan siirtää tapauksen kokonaan kolmannen momentin oman maksun piiriin.

Ylitys syötetään sellaisena kuin se on kirjattu päätökseen tai määräykseen. Emme muunna sitä, emmekä pyydä sinua muuntamaan sitä: laskenta lähtee siitä luvusta, jonka valvoja on merkinnyt, ja säädös hinnoittelee juuri sen. Jos päätöksessä lukee mitattu nopeus ja tien rajoitus erikseen, ylitys on näiden erotus.

Neljäs kysymys on erilainen kuin muut, koska sen myöntävä vastaus ei pienennä summaa vaan poistaa sen. Pihakadulla ja kävelykadulla nopeusrajoituksen ylittämisestä näiden katutyyppien omien sääntöjen vastaisesti ei saa määrätä liikennevirhemaksua lainkaan. Kyseessä on täysi este, ja laskuri kohtelee sitä sellaisena.

Laskuri ei kysy tuloja, koska liikennevirhemaksun suuruus ei riipu niistä. Se ei myöskään kysy aiempia rikkomuksia, koska ne eivät vaikuta maksun määrään — ne vaikuttavat ajokorttiseuraamukseen, joka on eri kysymys eri laista ja jolla on tällä sivustolla oma sivunsa.

Ylinopeudella on kaksi toisistaan riippumatonta seurausta, ja ne on säädetty eri laeissa. Maksun määrää tieliikennelaki. Sen, lasketaanko sama teko ajokieltoon toistuvana, määrää ajokorttilaki. Kumpikaan ei seuraa toisesta, eikä maksun suuruudesta voi päätellä ajokorttiseuraamusta.

Rajat ovat myös eri kohdissa. Alemman rajoituksen alueella ajokieltoon lasketaan vasta ylitys yli 10 km/h; suuremman rajoituksen tiellä vasta yli 15 km/h. Kumpikin on kirjoitettu muodossa ”yli”, joten täsmälleen rajan suuruinen ylitys ei riitä — ja kumpikin on oma säädetty lukunsa, ei portaikon rajasta johdettu.

Tästä seuraa asia, joka yllättää useimmat: yleisin ja halvin ylinopeustapaus maksaa, mutta ei laske ajokieltoon kummallakaan alueella. Ja päinvastoin, sama kilometrimäärä voi laskea toisella alueella eikä laske toisella. Tämä pari on tällä sivulla auki kirjoitettuna, koska se on juuri se asia, jota ei saa muualta.

Emme vähennä syöttämästäsi luvusta mitään. Tämän hankkeen kahdeksassa säädöksessä ei ole yhtään nopeusmittauksen toleranssia koskevaa sääntöä — ei prosenttia eikä kilometrilukua. Muotoilu on tarkoituksellinen: tämä on väite käyttämästämme aineistosta, ei väite Suomen oikeudesta. Sääntö voi olla viranomaisen omassa ohjeessa, jota tämä hanke ei ole hakenut.

Emme myöskään kerro, mistä ylityksestä teko muuttuu törkeäksi. Rikoslaki puhuu siitä, että kuljettaja ylittää sallitun enimmäisnopeuden ”huomattavasti”, eikä tuon sanan takana ole kilometrilukua yhdessäkään käymässämme säädöksessä. Emme keksi sellaista, ja tämä on se kohta, jossa keksimisen houkutus on suurin.

Kolmas asia, jota tämä sivu ei tee, on tapauksesi arviointi. Laskuri lukee luettelosta rivin, joka vastaa syöttämiäsi tietoja. Se ei arvioi olosuhteita, ei näyttöä eikä sitä, olisiko teko pitänyt luokitella toisin. Nämä kuuluvat asian ratkaisevalle viranomaiselle ja viime kädessä tuomioistuimelle.

Rajan yläpuolella hinta ei enää ole luvun katsomista taulukosta. Päiväsakossa on kaksi erikseen määrättävää osaa: lukumäärän ratkaisee teko ja rahamäärän tulosi. Sama ylinopeus maksaa siis eri summan eri ihmisille, eikä kumpikaan luku ole tällä sivulla luettavissa.

Ylinopeudesta tuomittavalle sakolle on kuitenkin säädetty oma alarajansa, ja se on asetuksessa eikä tieliikennelaissa: mopoilijalle 100 € ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 200 €. Luvut on asetettu vastaamaan suurinta liikennevirhemaksua, mutta ne ovat omia säädettyjä lukujaan — eri säädöksessä ja eri muuttamismenettelyn takana.

Jos siis olet luettelon yläpuolella, seuraava kysymys ei ole ”mikä rivi” vaan ”montako päiväsakkoa ja minkä suuruisena”. Päiväsakkolaskuri laskee rahamäärän kuukausituloistasi asetuksen kaavalla, ja päiväsakkosivu selittää, miksi lukumäärä ja rahamäärä asetetaan erikseen.