Rattijuopumus

Rattijuopumusta ei hinnoitella luettelosta. Se rangaistaan päiväsakoin, ja päiväsakossa on kaksi erikseen määrättävää osaa: lukumäärän ratkaisee teko ja rahamäärän tulot. Kumpaakaan ei voi lukea tältä sivulta, koska kumpikaan ei ole tästä rikoksesta seuraava kiinteä luku.

Lukumäärän vaihteluväli on rikoslain yleinen: 1 päiväsakko–120 päiväsakkoa yhdestä teosta, ja yhteisellä sakkorangaistuksella oma korkeampi kattonsa 240 päiväsakkoa. Törkeällä tekomuodolla on lisäksi oma säädetty vähimmäismääränsä, joka sitoo alarajaa mutta ei kerro lopputulosta.

Rahamäärä lasketaan asetuksen kaavalla kuukausituloista: niistä vähennetään verot ja maksut sekä peruskulutusvähennys, ja jäljelle jäävästä otetaan osuus 1/60. Päiväsakkolaskuri laskee tämän puolen, ja päiväsakkosivu selittää, miksi osat asetetaan erikseen.

Tämän vuoksi tällä sivulla ei ole yhtään euromäärää. Kyse ei ole siitä, ettei lukua olisi julkaistu, vaan siitä, ettei kiinteää lukua ole olemassa: summa on tulojen ja lukumäärän funktio.

Törkeä rattijuopumus ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ovat eri rikoksia samassa luvussa, ja niillä on omat lukunsa. Jälkimmäisen oma päiväsakkojen vähimmäismäärä on 30 päiväsakkoa ja enimmäisvankeus 2 vuotta.

Sekaannus syntyy siitä, että sama tapahtuma voi täyttää kummankin tunnusmerkistön: humalassa ajettu huomattava ylinopeus voi olla molempia. Silloin kyse on kahdesta rikoksesta, ei yhdestä, eikä niiden vähimmäismääriä lasketa yhteen taulukossa.

Ajokorttilain kestosäännös kohtelee näitä osin samalla tavalla: sekä törkeä rattijuopumus että törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen kuuluvat samaan, pidempään vähimmäiskestoon. Sekään ei tee niistä samaa rikosta — se on kestosäännöksen oma ryhmittely.

Alkoholiportaiden rinnalla on rakenteeltaan täysin erilainen sääntö. Huumausaineiden osalta ei ole pitoisuusrajaa, jonka alle voisi jäädä: rangaistavuuden edellytys on, että kuljettajan veressä on ajon aikana tai sen jälkeen huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta.

Säännöksellä on yksi rajaus, ja se koskee lääkkeitä: sääntöä ei sovelleta, jos mainittu aine on peräisin lääkevalmisteesta, jota kuljettajalla on ollut oikeus käyttää. Rajaus on lääkkeen käyttöoikeutta koskeva, ei annosta koskeva.

Muun huumaavan aineen kuin huumausaineen osalta arviointi palaa suorituskykyyn: teko on rangaistava, jos kuljettajan kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Näitä kolmea sääntöä ei voi lukea toistensa kautta.

Ajokielto ei ole tässä harkinnanvarainen lisäseuraamus vaan luettelosta seuraava: kumpikin porras on ajokorttilain 64 §:n luettelossa. Kesto luetaan 66 §:stä, ja tällä sivulla näkyvät luvut ovat vähimmäiskestoja eivätkä tapaukseen tulevia kestoja.

Uusi teko säädetyn ajan sisällä edellisestä nostaa vähimmäiskestoa. Ajokieltosivulla nämä korotetut kestot on lueteltu erikseen, koska ne ovat omia säädettyjä lukujaan eivätkä kertoimia.

Ajokiellon rinnalla ajo-oikeus voidaan menettää myös terveydentilan perusteella, ja se on kokonaan eri peruste ja eri menettely. Ajokieltosivu erottaa nämä ennen yhtään taulukkoa, koska sekaannus on tässä markkinassa yleinen.

Ajokieltoon luetaan hyväksi se aika, jonka kuljettaja on saman asian vuoksi jo ollut ilman ajo-oikeutta. Tämä ei lyhennä säädettyä kestoa vaan estää saman ajan laskemisen kahteen kertaan, ja se on syy siihen, että lopullinen kesto voi näyttää lyhyemmältä kuin säädetty vähimmäiskesto.

Tämä sivusto ei arvioi, mihin porrastukseen tapaus kuuluu. Pitoisuuden lisäksi törkeään tekomuotoon vaikuttaa ajokyvyn huonontuminen ja olosuhteiden vaarallisuus, ja ne ovat näyttökysymyksiä. Kerromme säädetyt luvut ja sen, mistä kumpikin niistä luetaan — emme sitä, kumpi porras tapauksessasi on kyseessä.